Hyvä hoiva on perusoikeus

29.01.2019

"Viime päivien uutisoinnit yksityissektorin hoivayksiköiden ongelmista eivät ole hämmästyttäneet minua ollenkaan. Uutisiin nostettu yritys ei ole ainoa, jonka olisi katsottava peiliin."

Näin kirjoittaa Hoitajat.netissä nimimerkki Muistisairaanhoitaja. Eikä hän varmasti ole ainoa, jota ei hämmästytä. Vanhusten hoidon tila on puhuttanut paljon julkisuudessakin viime vuosina - mutta samalla tilanne hoivakodeissa on ollut jonkinlainen julkinen salaisuus. Kaikki alalla ovat tienneet, että väärinkäytöksiä tapahtuu. Kaikki ovat tienneet, että niistä ei juurikaan puhuta. Ja nyt kun niistä aletaan puhua, tulee toisaalta yllätyksenä ja toisaalta ei lainkaan yllätyksenä, kuinka laajamittaista kaltoinkohteleva toiminta on, ja kuinka samanlaista ketjusta toiseen.

Ei ole kauan siitä, kun viimeksi muistan, että minulla oli vastaava "sinking feeling". Että herran tähden, ei voi olla totta, ja kuitenkin kyllähän me tiedettiin. Silloin oli kyse siitä, että harrastetoiminnassani paljastui vakava hyväksikäyttötapaus. Toisaalta kaikki olivat järkyttyneitä siitä, mitä oli tapahtunut. Toisaalta juuri kenenkään ei tarvinnut kysyä, kuka syyllinen oli - kun tiedettiin, että jotain pahaa oli tapahtunut, oli enemmän kuin helppoa laskea yhteen yksi ynnä yksi, ja tajuta, että olisi pitänyt puhua aikaisemmin, olisi sittenkin pitänyt raportoida tästä, olisi sittenkin pitänyt soittaa poliisi. Kun kyse ei ollut yksittäisestä tapauksesta. Jos minä olisin toiminut, ehkä joku muu olisi säästynyt.

Se, että hoiva-alalla pääsee syntymään tilanne, jossa "kaikki tietävät", että ihmisiä ei hoideta asiallisesti, mutta "kukaan" ei voi puhua, on ehkä karmeinta koko tässä tapahtumaketjussa. Karmeaa on sekin, että hoiva-alan yritykset valehtelevat työvuorolistoista, että huumaavia lääkkeitä annetaan ilman lääkärin määräystä, että vanhuksia makuutetaan lattialla kun ei ole työvoimaa nostaa heitä, että tästä vastuussa oleva toimitusjohtaja irtisanoutuu mutta saa pitää kaiken sillä ansaitsemansa palkan. Sekin on karmeaa, että päiväkotiyritys rakentaa päiväkodin teollisuushalliin tarkistuttamatta mahtaako paikalla olla esim. asbestijäämiä. Kyllä.

Mutta karmeinta on hiljaisuus. Karmeinta on se fiilis, että me tiesimme kyllä, mutta emme osanneet toimia. Karmeinta on se, että kaikki oikeasti hyvät työntekijät lähtevät, koska eivät voi sietää tilannetta, ja silti tilanne jatkuu. Karmeinta on se, että iso rahanahne toimija voi pelotella aidosti lämpimät, ammattitaitoiset, moraaliset työntekijät hiljaisiksi.

Jatkossa ihmisten hyvinvointia ei voi jättää kaupallisten voimien varaan. Mikään valvonta ei voi korjata sitä, jos hoiva-alan toiminnan tarkoitus on voiton tavoittelu eikä ihmisten hoitaminen. Julkisen sektorin rahat täytyy käyttää suoraan ihmisten hyvinvointiin - ei kaupallisen sektorin toimijoiden valvomiseen siinä toivossa, että nämä rahan tekemisen lomassa tekisivät työn hyvin.

Huhtikuun vaaleissa äänestetään muun muassa tästä.