Järkeä maahanmuuttopolitiikkaan

09.04.2015

Nyt tulikin blogikirjoitustehtävälistalta jännä kysymys kansalaiselta. Se kuuluu näin:

Mikä on näkemyksesi maahanmuuttopolitiikasta? Minun mielestä maahan tulee enemmän maahanmuuttoa kuin tosiasiallisesti kykenemme heitä kotouttamaan osaksi yhteiskuntaa sekä työllistämään. Meillä on entisetkin kotouttamatta eikä meillä ole työpaikkojakaan tarjota, joten tilanne ei ole kovin hyvä edes maahanmuuttajan elämänlaadun kannaltakaan. Tuossa joku kirjoitti hyvin, että nyt olisi korkea aika alkaa korostamaan maahanmuuttajien määrän sijaan laatua ja kotoutumisen onnistumisen tuloksia, jotta se olisi meille kaikille mielekästä.

Tämähän on hyvin usein vaalikentillä kysytty kysymys. Että ottaako Suomi liikaa maahanmuuttajia, ja pitäisikö heidän laatuaan jotenkin kontrolloida. Siihen on todella vaikea vastata lyhyesti, joten kiitän kansalaista tekstimuodossa esitetystä kysymyksestä. Vastaaminen on vaikeaa ennen kaikkea siksi, että Suomi ei "ota maahanmuuttajia" mitenkään yleisellä tasolla. Sen sijaan Suomeen voi muuttaa tietyillä ehdoilla [1]. Jotta kysymykseen voisi vastata, pitäisi käydä nämä ehdot läpi yksi kerrallaan. Tehdään siis niin.

Ensinnäkin Suomeen voi tulla töihin. Pohjoismaista tänne saa hilpaista melko vapaasti, mitä nyt täytyy ilmoittautua maistraattiin puolen vuoden kohdalla - mutta kansalainen ei varmaankaan ollut huolissaan ruotsalaisten kotouttamisesta, sen verran lähellä kulttuuria he jo valmiiksi ovat? EU-maan kansalainen taas voi tulla Suomeen hakemaan töitä kolmeksi kuukaudeksi. Suomessa tutkinnon suorittanut saa puoli vuotta aikaa. Tiettyihin hommiin ei tarvita oleskelulupaa, mutta tarvitaan kuitenkin voimassaolevat viisumit jne. Ennen kaikkea tätä oleskelua varten tarvitaan se työ. Suomessa on myös käytössä ulkomaisen rekrytoinnin saatavuusharkinta, eli ennen kuin suomalainen yritys saa palkata ETA-alueiden ulkopuolelta, sen tulee tarjota paikkaa avoimesti Suomessa jo asuville.

Toiseksi, Suomeen voi tulla opiskelemaan. Myös ulkomailta tulevan opiskelijan täytyy hakea opiskelupaikkaa ja suorittaa opintoja, jotta voi jatkaa maassa oleskelua.

Kolmanneksi, Suomeen voi tulla pakolaisena. Kiintiöpakolaiset ovat se ryhmä, joka tässä kohtaa usein otetaan esiin laatukontrollin kohteena. Kuitenkin heidän määränsä on vain noin tuhat vuodessa (1030 viime vuonna, sitä edellisinä 750). Lisäksi Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, jotka voivat tietyin ehdoin saada oleskeluluvan pakolaisina. Heidänkään määränsä ei ole suuri: vuonna 2013 turvapaikanhakijoista 556 henkeä sai oleskeluluvan pakolaisstatuksen perusteella. Tällainen määrä ihmisiä tuskin on Suomen talouden rasituksen kannalta merkittävä tekijä. (Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan myös muilla syillä. Yhteensä vuonna 2013 näin tuli maahan noin 1800 henkeä. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat vastaavat noin seitsemäsosaa kaikesta maahanmuutosta.) [2]

Neljänneksi, Suomeen voi tulla paluumuuttajana. Tämä koskee entisiä Suomen kansalaisia tai syntyperäisten suomalaisten jälkeläisiä, sekä ennen vuotta 2012 muuttohalustaan ilmoittaneita suomalaisperäisiä entisestä Neuvostoliitosta tulijoita. Tässä kohtaakaan laatuvaatimuksia ei ole, eikä edes työllistymisvelvoitetta.

Ja viidenneksi, Suomeen voi tulla jo täällä luvalla oleskelevan perheenjäsen.

Mihin näistä ryhmistä laatuharkintaa pitäisi siis laajemmin soveltaa? EU-maiden sisäistä liikkuvuutta ei minusta pidä hillitä; jo nyt voimassaoleva vaatimus työllistyä tai elättää itsensä muuten on riittävä (EU-kansalaisten kestämätön tilanne työttömäksi jäädessä, kun he eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen kuin vasta oleskeltuaan maassa pitempään, on itse asiassa ongelma, mutta ei varmaan siinä mielessä kun kansalainen tarkoitti, joten ei mennä siihen). Alueen ulkopuolelta tulevien työllistämisessä sovelletaan jo saatavuusharkintaa, eli palkata voi vain jos oikeasti osoitetaan tarve (saatavuusharkinnan toimivuudessa rekrytoivien yritysten kannalta on huomattavasti byrokraattisia ongelmia, mutta ei mennä nyt siihenkään). Pakolaisuus vastaa vain hyvin pientä osaa maahanmuutosta, ja pakolaisten laatukontrolli on myös eettisesti epäilyttävä ajatus: miksi meidän pitäisi pelastaa sodan ja sorron jaloista parhaiten pärjäävät, eikä ensinnä heikoimpia? Paluumuuttajissa tarveharkintaa ehkä voisi soveltaa, mutta en ole kuullut kenenkään valittavan, että entiset suomalaiset tai suomalaisten jälkeläiset kotoutuisivat tänne niin huonosti, että heidät pitäisi heittää ulos. Entäs perheenyhdistäminen? Ei sekään minusta oikein kuulosta inhimilliseltä, että erotetaan puolisot ja lapset toiseen maahan siksi, että eivät ole riittävän hyvin koulutettuja.

Ei siis jäänyt oikein mitään käteen. Tällä analyysillä en voi yhtyä näkemykseen, että Suomen pitäisi ottaa lisää laadukkaita maahanmuuttajia tai lisätä kontrollia johonkin jo tulevaan ryhmään. Voi olla, että tulevaisuudessa syntyy tilanne, jossa meidän pitää asiakseen mennä ulkomaille rekrytoimaan työvoimaa, koska kotimaassa ei riitä, jolloin tietenkin on järkevää rekrytoida nimenomaan sellaista porukkaa joka tekee ne täällä tekemättömät työt. En kuitenkaan näe, että Suomen tilanne tulevan vaalikauden aikana ainakaan vaatisi sellaista aktiivista tuontia ulkomailta; on meillä kotimaassakin työtöntä työvoimaa. (Palkanmaksajia vaan puuttuu.)

Maahanmuuttoviraston sivuilla on muuten valaisevaa tilastotietoa oleskeluluvan saaneista[3] Suomeen tulijoista. Eniten Suomeen tullaan Venäjältä, syynä yleensä opiskelu tai perhe, aika usein myös se paluumuutto. Somaliasta on tullut viime vuonna kuutisensataa ihmistä, kaikki perheperustein; noin kaksinkertainen määrä on saanut kielteisen päätöksen. Turvapaikan hakijoita tuli viime vuonna eniten Irakista [4].

Ja vielä, jotta pakolaisuus asettuu mittasuhteisiinsa, niin Suomeen sai 2014 myönteisen turvapaikkapäätöksen 1346 ihmistä. Yhteensä 20371 ihmistä sai ensimmäisen oleskeluluvan. [5] Suomen osuus Euroopan Unionin turvapaikanhakijoista on noin yksi prosentti [6]. Yksin Syyrian sotaa on lähtenyt pakoon kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä [7]. Ei kannata siis kauheasti mennä maan rajojen ulkopuolelle voivottelemaan tai rehvastelemaan siitä, kuinka meillä toi pakolaisapu on niin iso juttu.