Köyhyys ei vähene kyttäämällä

12.03.2019

Valtakunnassamme on viime vuosina yritetty erilaisia vippaskonsteja köyhien ihmisten "aktivoimiseksi" auttamaan itseään. On yritetty sekä taloudellisia insentiivejä niin sanotun "aktiivimallin" nimissä, että erilaisia tiedotuskampanjoita siitä miten jokainen voi ihan itse pitää huolta vaikkapa mielenterveydestään. Julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, kuinka yhteiskunta ei voi huolehtia vanhempien tehtävistä, ja siitä, kuinka vastuutonta on, että tulee kalliiksi kun ihmiset eivät elä terveellisesti.

Tällainen puhe perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen psykologisista ilmiöistä, joita köyhyyteen liittyy. Joillain ihmisillä, joilla ei ole näistä asioista kokemusta, ja valitettavasti toisinaan myös niillä joilla on, on taipumus ajatella, että ihmiset ovat köyhiä, koska he ovat tyhmiä, aikaansaamattomia, tai masentuneita. Todellisuudessa kuitenkin on vähintään yhtä tavanomaista, että ihmiset ovat masentuneita, saavat huonosti asioita aikaan, eivätkä pysty ajattelemaan selkeästi siksi että he ovat köyhiä. Köyhyydestä nouseminen parantaa luovaa ongelmanratkaisukykyä, lisää energiatasoja, saa ihmiset huolehtimaan itsestään paremmin ja jopa nostaa mitattavaa älykkyysosamäärää.

Köyhyyttä kokeneille ei varmaankaan tule yllätyksenä, mutta ajankohtainen tutkimus pitää tämän ilmiön syynä sitä, että köyhyys aiheuttaa niin sanottua myrkyllistä stressiä. Kun ihminen joutuu jatkuvasti olemaan huolissaan siitä, riittävätkö rahat, ja mihin ne eivät riitä, ja sattuukohan huomenna jotain yllättävää joka pistää koko toimeentulotukikorttitalon uusiksi, ja tulevatkohan KELAn rahat tällä kertaa ajoissa, korvataankohan se päänsärkylääke tai silmälasit vai ei, onkohan takki jäänyt lapselle pieneksi vai menisikö se kuitenkin vielä tämän talven niin saataisiin uudet kengät, se jatkuva huolehtiminen syö energiaa, kaventaa luovuutta, ja vie aikaa.

Tätä tilannetta ei paranneta iskemällä ihmisten päälle lisää kontrollia ja vaatimuksia, vaikkapa uhkaamalla ottaa osa tuista pois jos töitä ei löydy, täytättämällä neuvolassa uusia ja uusia seurantalomakkeita, muistuttamalla valistuskampanjalla että lasten pitäisi saada sitä terveellistä ruokaa ja kehittäviä harrastuksia joihin ei ole rahaa, vaatimalla ilmoittautumista te-toimistossa ja omasta kunnosta huolehtimista ja sen seitsemää asiaa. Paineen lisääminen heikentää ihmisten toimintakykyä entisestään.

Jos ihmisiä halutaan aktivoida tekemään oma-aloitteisesti asioita itsensä eteen, tärkeää olisi poistaa heidän elämästään niin paljon stressin aiheita kuin mahdollista. Tämän suhteen ensisijaista olisi luoda järjestelmä, jossa niin sanottu toimeentuloepävarmuus vähenee. Heti fyysisen puutteen (nälän, kylmän) jälkeen myrkyllisintä köyhyydessä on epätietoisuus siitä, mikä on tilanne huomenna, ensi kuussa, tulevana vuonna.

Siksi perustulo olisi paras aktiivimalli: se antaisi kaikille takuun siitä, että tämä teillä ainakin on, kävi miten kävi, riippumatta kenenkään etuuskäsittelijän sairauslomasta tai hakemuksesta ehkä puuttuvasta liitteestä tai aktiivisuusehtojen täyttymisistä. Siksi esimerkiksi perheiden palveluissa ja psykiatrisissa palveluissa pitkät hoitosuhteet olisivat tärkeitä, silloinkin kun ihmisillä juuri nyt tilapäisesti menee paremmin. Köyhyys ei vähene kyttäämällä. Tietoisuus siitä, että tämä teillä ainakin on, kävi miten kävi - tämä raha tulee tilille varmasti joka kuukausi, tälle sosiaalityöntekijälle voitte aina soittaa jos tilanne huononee - on edellytys sille, että ihmisten kykyjä vapautuu selviämisestä elämän parantamiseen.