Nykyvasemmiston dilemma

Vasemmiston identiteetti ammentaa kapinasta. On kaadettava vallitsevia yhteiskuntajärjestyksiä, noustava valtaapitäviä vastaan, ja yleisesti hajotettava ennen kuin hallitaan. Vasemmiston retoriikkaa ja mainostamista mietittäessä aina toistuvasti todetaankin, että ei pitäis olla niin kauhean nega. Että ei aina vaan vastustettais kaikkea, vaan kerrottais jotain positiivista mitä me meinataan tehdä.

Se on hyvä ajatus. Siinä on vain yksi pikku ongelma. Se ongelma on se, että erittäin suuri osa siitä kaikesta kivasta, mitä meidän pitäisi tehdä, me olemme jo tehneet. Tai siis suurelta osalta emme me, jotka olemme nyt tässä, vaan edeltäjät. Suomessa on (lähes) maksuton koulutus, (kaikissa ongelmissaan melko toimiva) julkinen terveydenhuolto, (lain tasolla) taattu minimitoimeentulo. Syrjintä on kielletty, työläisten riisto on kielletty, perheväkivalta on kielletty. Abortin saa sosiaalisistakin syistä, julkinen liikenne kuljettaa, lastensuojelu tulee tarvittaessa kotiin auttamaan. Homotkin pääsevät naimisiin, mutta tehtaat eivät saa lorottaa jätteitään ihan mihin tahansa.

Mitä tehtävää arvoliberaalille talousvasemmistolaiselle siis jää? Jotain viilaamista toki. Sosiaaliturvaviidakko on järkyttävä sotku, sitä pitää ryhdistää (mainitsinko jo perustulon?). Translaki on vähän viime vuosituhannelta. Ilmastotyö ei etene ihan sitä tahtia kuin pitäisi. Mutta viilauksien lisäksi vasemmistolainen taistelu Suomessa tällä hetkellä on pitkälti juuri sitä negailua. Pitää vastustaa aikaansaatujen systeemien purkamista. Pitää sanoa EI, vähän kaikelle ja koko ajan.

Ei lukukausimaksuille yliopistoissa. Ei terveyskeskusmaksuille. Ei pakkotyölle osallistavan sosiaaliturvan nimissä. Ei syrjinnän ja rasismin lisääntymiselle. Ei työehtojen heikentämiselle. Ei luokkakokojen kasvattamiselle. Ei julkisen liikenteen kallistumiselle. Ei teiden rapautumiselle. Ei koulujen homehtumiselle. Ei lapsiperheiden kotiavun ja perhetyön vähentämiselle. Ei uskonnollisille perusteluille yhteistä moraalipohjaa rakennettaessa. Ei perusturvan heikkenemiselle indeksikorotusten leikkausten kautta. Ei, ei, ei ja ei.

Ei hyvinvointivaltion purkamiselle. Ei kurjistamiselle. Ei muutokselle, jos se vie väärään suuntaan.

Jossain vaiheessa meistä tuli konservatiiveja, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Ja se on aika hieno saavutus, se.