Ollaan yhdessä jostain kotoisin

04.09.2015

Presidentti Niinistö kommentoi vastikään, että haluttomuus auttaa avuntarvitsijoita ei ajatteluna ole mistään kotoisin. Se on minullekin tuttu sanonta lapsuudesta - kun vanhempani halusivat sanoa, että joku venkoileminen ja riekkuminen on typerää, he varsin usein ilmoittivat, että se ei ole mistään kotoisin. Presidentin ilmaus on jännä nimenomaan tässä kontekstissa. Pakolainenhan on henkilö, jonka kohdalla alkuperä, se mistä ollaan kotoisin, on mitä suurimmassa määrin merkityksellistä. Samoin niille, jotka vastenmielisimmin möyhkäävät pakolaisvastaisia, tuntuu olevan oleellista se, että ollaan kotoisin jostain tietystä paikasta.

Moni pakolainen on joutunut juurettomaksi ja heillä ei ole kotia johon palata, mutta hehän ovat sentään edes jostain kotoisin. Sen sijaan tämä asenne, että hädänalaisia ei auteta - se ei ole suomalaista, eikä se ole syyrialaista, eikä irakilaista, eikä saksalaista. Se on sellaisten ihmisten ajattelua, jotka eivät ole vahvoja omassa identiteetissään. Sellaista, joiden olemista oma itsensä jotenkin uhkaa se, että toisiakin on olemassa. Se ei ole isänmaallisten ihmisten ajattelua, vaan sellaisten, jotka eivät ole mistään kotoisin. Jotta voi avata kotinsa toiselle, on uskottava, että se on oma, eikä jakamisesta katoa. Jotta voi avata sydämensä, on itse uskottava, että se on hyvä. Kansakunnat voivat osoittaa vieraanvaraisuutta, mutta itsekkyys, se ei ole mistään kotoisin. Se ei kuulu kenenkään kulttuuriin. Itsekkyys asuu jokaisessa yksilössä, ja jokaisen on itse se voitettava. Jos meikäläisessä demokratiassa itsekkäät ovat vallassa, se ei ole suomalaisuuden vika, vaan suomalaisten äänestäjien.

Teille, joiden mielestä pitäisi auttaa "ensin omia": nämähän eivät sulje toisiaan pois. Jostain syystä pakolaisia auttamaan aktivoituvat ne samat ihmiset, jotka ovat aikaisemminkin vieneet vanhat tavaransa Hopelle tai SPR:n Konttiin, aktivoituneet puoluepolitiikassa ajamaan köyhienkin asiaa, lahjoittaneet sotaveteraanikeräykseen, osallistuneet ystävätoimintaan, ja vieneet joka jumalan joulu paketin myös Joulupuuhun vähävaraisia lapsia varten. Ne, jotka eivät ole tehneet mitään näistä tai mitään vastaavaa, istuvat edelleen takapuoli soffassa kiinni ja länkyttävät, että väärin sammutettu. Minulla ei ole enää tipantippaa kärsivällisyyttä teitä kohtaan. Jos osallistutte hyväntekeväisyystoimintaan, joka nyt tarvitsisi lisää resursseja, pistäkää vaan tieto siitä liikkeelle, sanokaa kaikin mokomin, että riittäiskö sulta jotain meille tännekin. Mutta jos pointtinne on, että jonkun muun pitäisi järjestää jotain myös teidän lempikohteelle, siinä tapauksessa suu suppuun nyt ja pois tieltä kun aikuiset tekee töitä.

Mutta toisaalta teille, joiden mielestä on surullista, että te hirveellä vaivalla keräsitte kassillisen vaatteita ja sitten ette saakaan mennä heti vastaanottokeskukseen viemään sitä kiitolliselle pakolaiselle: ei tässä kuulkaa ole kyse siitä saatteko just te auttaa just nyt jotakuta joka just nyt tarttis. Ei tilanne ole se, että siellä Koskelassa on nyt kymmeniä miehiä ilman talvikenkiä ja tulee syyssateet. Tai, kyllä, tilanne on myös se. Tilanne vaan on lisäksi se, että maassa on satoja muita, joista osalla ei ole edes kattoa pään päällä, osa on sairaita, osalta puuttuu vielä paperit, lisää on tulossa, tiloista ei ole tietoa, eikä ole riittävää logistiikkaketjua jolla ne avustukset toimitetaan. Se hetki, kun te menette vastaanottokeskukseen viemään sitä kassianne on henkilökunnan kannalta hetki pois muusta - jonkun sairaan ihmisen lääkäriinpääsyn järjestämiseltä tai sen organisoinnilta, että tulevaisuudessa saadaan kengät kaikille. Ainoa keino toimia on pistää vastaanottokeskusten ja järjestöjen rajalliset resurssit välittömään ensiapuun ja logistiikan järjestämiseen. Muuten meillä on kohta satoja miehiä ilman talvivaatteita, ja sataa lunta. Kyllä se teidän kassillinenkin vielä tarvitaan: siitä ei pidä huolestua.

Jos oikeasti oman hyvinvointinne vuoksi haluatte auttaa jotakuta hädänalaista just nyt, älkää menkö sinne mihin kaikki muutkin ja jossa on jo härdelli. Menkää vapaaehtoiseksi leipäjonoon, ilmoittautukaa Pelastakaa Lapsille tukihenkilöksi, viekää ne ylimääräiset lelut ja vaatteet vaikka Hopelle tai SPR:n Konttiin. Seuratkaa tiedotusta, ja jos teillä on tarjota sitä, mitä tarvitaan, tarjotkaa heti ja kyselemättä. Jos ei, odottakaa pää kylmänä ja tehkää sillä aikaa jotain muuta. Tämä tilanne ei tule menemään ihan hetkessä ohi, ja köyhät teillä on aina keskuudessanne.

Kiitos kaikille, jotka haluavat auttaa ja auttavat. Myös teille, jotka nyt odotatte, ollaksenne valmiita kun muiden pahin into jo laantuu, ja teille, jotka jatkatte entistä hyvää työtänne vaikka maassa on uusikin kriisi. Ollaan yhdessä jostain kotoisin.