Vaalikausi auki

22.01.2019


Terve ystävät ja kylänmiehet. Niin kuin olette ehkä muualta huomanneet, olen ehdolla eduskuntavaaleissa Uudellamaalla. Se tarkoittaa, että tässä blogissa seuraa vaihtelua viimeaikaiseen valtuustoraportointiin, eli muutama mielipidekirjoitus ajankohtaisista vaaliteemoistani. (Voihan se olla, että enemmänkin innostunut blogailemaan, mutta on noissa raporteissa sen verran kirjoitustyötä ja informaatiota, että en ihan hirveällä innolla odottaisi.)

Varsinainen vaalisloganini on "Parasta mielenterveystyötä on hyvä sosiaalipolitiikka". Olen vastikään valmistunut lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi. Lääkärin tehtävä on paitsi sairauksien hoito, myös niiden ennaltaehkäisy. Kaikki tiedämme, että mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa enemmän kuin niiden tarjonta. Ratkaisuksi tähän on ehdotettu aina vain varhaisempaa puuttumista ja palvelujen tarjontaa, mutta vaikka sekin on tarpeen, on mentävä vielä pitemmälle.

Perinnöllisyyttä lukuunottamatta käytännössä kaikki psykiatrisen sairastavuuden tunnetut riskitekijät ovat sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisin toimin. Merkittävä osa riskitekijöistä on yhteiskunnallisia olosuhteita: esimerkiksi perheen epävarmuus toimeentulosta lasten kasvuvuosina lisää niin lapsuudenaikaisen kuin myöhemmän psykiatrisen sairauden riskiä huomattavasti. Köyhyydestä kärsivien aikuisten lapsilla lisääntyvät sekä masennus- että käytösoireet.

Kriittistä on nimenomaan köyhyyden aiheuttama kärsimys ja lapsia ympäröivien aikuisten huoli siitä, millä rahalla seuraavat ateriat, vaatteet, koulutarvikkeet ja muu tarvittava ostetaan. Lapset sen paremmin kuin aikuisetkaan eivät tarvitse loputtomasti tavaraa - mutta he tarvitsevat mielenrauhan sen suhteen, että ruokaa, suojaa ja vaatetta on tarjolla myös tulevaisuudessa. Nykyisenkaltainen sekava, aktiivimalleista, vaikeaselkoisista lomakkeista, jatkuvasti muuttuvista säännöistä ja niiden arvoituksellisista tulkinnoista koostuva sosiaaliturvan malli aktiivisesti aiheuttaa ihmisissä epävarmuutta, ja siten mielenterveyden häiriöitä.

Myös syrjityksi tuleminen, kaltoinkohtelu, yksinäisyys, turvattomuus, ja ympäristön asettamat kohtuuttomat vaatimukset ovat seikkoja, joihin täytyy vaikuttaa yksilötason lisäksi yleisellä tasolla. Lasten täytyy saada kasvaa rauhassa, olla riittävän pitkään lapsia ja riittävän määrän aikuisia ympäröimiä. Mielenterveyspalveluiden lisääminen, jos yhteiskuntamme aktiivisesti sairastuttaa ihmisiä, on hölmöläisten peitonjatkoa.

Muita teemojani ovat: Ilman nopeaa ilmastotyötä muu työ on turhaa, Köyhyys ei vähene kyttäämällä, Terveydenhuolto on perusoikeus sekä Lasten kasvun edellytys on aikuisten riittävä aika. Näistä ajattelin kirjoittaa kustakin tulevina viikkoina erikseen. Kysymyksiä ja ehdotuksia poliittisten blogien aiheiksi saa mielellään lähettää!