Vasemmistolaisuus ei ole köyhäinapua

08.07.2015

Terve taas! Nyt alkaa vaaleista olla sen verran aikaa, että alkaa blogi-inspiraatio taas toimia. Ens kerralla: vaalien alle vähintään kaksi viikkoa vapaita, vaikka pitäisi ottaa palkatta.

Olen viime aikoina toistanut eri keskusteluissa samaa teemaa sen verran, että se ansaitsee oman kirjoituksensa. Se nimittäin, että vasemmistolaisuus ei ole köyhien auttamista, heikoimmista huolehtimista, tai hätäapua niille, jotka ovat kriisissä. Viimeaikaisessa taloudellisessa keskustelussa holtiton talouskuripolitiikka on tuhonnut sekä valtiontaloutta että yksilöiden elämää. Talouskuripolitiikkaa kannattavat ensisijaisesti oikeistopuolueet, joten vasemmistopuolueille, jotka kannattavat tällä hetkellä enemmin elvyttävää talouspolitiikkaa, on muodostunut tehtäväksi muistuttaa pienituloisimpien aseman katastrofin aineksista, jos kiristystoimia jatketaan.

Paradoksaalisesti kuitenkin on niin, että ajatus, että "myös yhteiskunnan huono-osaisista tulee huolehtia" kuvaa itse asiassa ensisijaisesti modernia oikeistolaista ajattelua. Ei Suomessa ole puoluetta, jonka mielestä köyhimmät suomalaiset saavat vaikka kuolla nälkään: suomalainen oikeistokin on sillä tavalla sivistynyttä. Myös aikana, jona sosialidemokratia kehittyi, köyhäinapu oli nimenomaan porvarisluokan puuhia. Luokkayhteiskuntaan kuuluu se, että toisilla on ja toisilla ei, ja luokasta on vaikea siirtyä toiseen. Se, että huono-osaisimmillakin on koti, koulu, ruokaa ja lääkäri ei ole vasemmistolaisuutta - se on modernia länsimaista sivistystä, joka ei riipu puoluekannasta. Hyväntekeväisyyttä harrastivat ja harrastavat ne, joilla on siihen aikaa ja rahaa.

Vasemmistolaisuutta sen sijaan on se, että huono-osaisuus lopetetaan. Vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus tarkoittavat, että jokaisella - jokaisella - on mahdollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omia valintojaan ilman, että sitä rajoittavat puute, pelko tai sorto. Tavoite on paljon korkeammalla kuin se, että kaikilla on välttämättömin. Tavoite on, että kenenkään ei tarvitse koskaan tehdä mitään vain siksi, että joku muu päättää rahasta. Siinä mielessä esimerkiksi nykyinen suomalainen sosiaaliturva on oikeistolaista länsimaista sosiaaliturvaa. Se takaa kaikille välttämättömimmän, mutta hintana on sosiaaliturvan saajan vapauden radikaali rajoittaminen.

Teknologian kehittyessä ja varauden lisääntyessä on teoriassa täysin mahdollista, että kaikilla on kaikkea, mitä he voivat käyttää, yltäkyllin ilman, että kenenkään täytyy määrätä, kuinka paljon muut saavat tai mitä he sillä tekevät. On myös täysin mahdollista, että teknologian kehittyessä ja vaurauden lisääntyessä se keskittyy enenevästi harvoihin käsiin, jolloin nämä harvat kyllä elävät yltäkylläisyydessä samalla kun suurin osa potentiaalisesta vauraudesta makaa käyttämättä ja suurille massoille jaetaan välttämättömin, mutta ei missään nimessä enempää. Valinta näiden kehityssuuntien välillä on aikakautemme toiseksi suurin poliittinen kysymys.

Inspiraatiota aidolle vapaalle yhteiskunnalle voi hakea esimerkiksi scifikirjailija Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjasta. Ei sekään mikään aukoton utopia ole, mutta ennemmin minä siellä asuisin kuin täällä.

(PS. Ens kerta on kunnallisvaalit 2017. Tukiryhmään saa ilmoittautua.)
(PPS. Se ensimmäiseksi suurin kysymys on ilmastonmuutoksesta selviytyminen.)