Vielä yksi vaalilupaus

Huomenta! Tänään se alkaa, nimittäin ennakkoäänestys. Ennakkoon voi äänestää kuka tahansa ilman mitään erillistä ilmoitusta. Ennakkoäänestyspaikat löytyvät viralliselta listalta. Mukaan ei tarvitse kuin henkkarit. (Jos virallista henkkaria ei ole, poliisiasemalta saa tilapäisen henkilöllisyystodistuksen äänestämistä varten; mukana pitää olla kaksi passikuvaa.) Se postitse tullut ilmoituslappu ei ole välttämätön, ja ehdokkaan numeron voi tarkistaa vielä äänestyskopissa listalta (minun on 189, mutta vain Uudellamaalla). Sinne siis!

Vaalityö jatkuu tietysti aina viralliseen vaalipäivään 19.4. saakka. Löydät ideoita kuinka voit osallistua täältä.

Vaalilupauksia olen antanut vähän nihkeästi, sillä vastustan sellaista älyllisesti köyhää politiikkaa, missä ehdokkaat lupaavat sitä ja tätä tietämättä vielä edes, keitä muita eduskuntaan tulee ja mistä kaikesta heidän ylipäätään on mahdollista neuvotella ja sopia. Olen luvannut toimia erilaisten asioiden (talouselvytys, perusturvan taso, perustuloon siirtyminen, translaki, äitiyslaki, vanhempainvapaiden uusjako, koululaisten yhdenvertaisuus, tietoteknologian huomiointi, uusiutuva energia) puolesta, mutta en voi luvata onnistuvani. Mahdollisuudet riippuvat teistä äänestäjistä. Mitä enemmän samoin ajattelevia eduskuntaan pääsee, sitä todennäköisemmin asiamme etenevät.

Mutta nyt annan yhden vaalilupauksen. Se liittyy edelliseen sikäli, että eihän suurin osa kansalaisista oikeasti tiedä, miten eduskunnan päätöksenteko käytännössä etenee. Sen näkee esimerkiksi tyhjien istuntosalien kuvista nousseesta kohusta, jossa juuri kukaan ei ollut tietoinen, että edustajille on sallittua seurata istuntoa salin sijaan omasta työhuoneestaan etänä. Ei minullakaan ollut aavistustakaan kuntapolitiikan täsmällisestä toiminnasta ennen kuin istuin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, eikä suoraan sanottuna ole aina vieläkään.

Siis lupaan: jos minut valitaan eduskuntaan, raportoin siellä tekemästäni työstä säännöllisesti ja avoimesti. En tyydy silloin tällöin kirjoittamaan blogikirjoitusta, jossa kerron mitä kaikkea hienoa olemme taas itse saaneet aikaan tai kuinka valitettavasti toiset kaatoivat hienon ehdotuksemme, vaan kerron lisäksi sosiaalisessa mediassa jatkuvasti arjen työn nippeleistä, missä kokouksissa olen istunut, keitä tavannut, mistä keskustellut, mitä papereita lukenut, mihin asia seuraavaksi etenee, ja menikö tänään ehkä päivä kuitenkin Two Dotsia pelatessa. Pidän myös työaikakirjanpitoa ja jaan sen julkisesti. (Noudatan toki sääntöjä siitä, mitä toisten puhumaa esimerkiksi suljetusta kokouksesta saa siteerata, mutta sellaista lakia ei ole, joka kieltäisi minua siteeraamasta itseäni, tai kertomasta keitä olen työssäni tavannut.)