Poliittisia wappulauluja, 1/5

No niin, iskihän se työväenlauluhaaste tännekin, vaikka justiinsa olen viikon käynyt internetissä keskusteluja siitä, että josko ihan vähän voitais tässä puolueessa himmailla sen Agit-Prop-meiningin kanssa kun siitä tulee ihan hippasen verran väärä kuva siitä, millä vuosituhannella politiikan kanssa mennään.

Mutta mä otan tän nyt sillä tavalla haasteena, että yritän linkata lauluja tai versioita jotka toisi aattellista wappulauluperinnettä nykypäivään, tai jotka ainakin sanoituksen puolelta sopisi laulettavaksi tänäkin päivänä.

Ensimmäisenä sieltä perinnepuolelta Soul Captain Bandin versio huomattavan vanhasta työväenlaulusta, joka itselleni on oikeasti aatteellisestikin sydäntä lähellä. Imagokatastrofin uhallakin pakko todeta, että tämä on jonkunlainen oma poliittinen teemabiisini.

Modernin vasemmistolaisen politiikan ytimessä on vapaus. Ei vain vapaus valita niille, joilla kapasiteetti ja rahat riittää, vaan todellinen mahdollisuuksien vapaus kaikille. Niiden elämän helpottaminen ensin, joilla on kaikkein vaikeinta. Että köyhänkään ei tarvitsisi miettiä, ostaako lapselle luistimet vai talvitakin. Että koululaitos olisi kaikille yhteinen ja yhtä hyvä, niin että nekin joilla ei ole kotoa tukea saisivat oppia. Että terveyspalvelujen valinnanvara olisi siellä lähiasemalla, jonne voi soittaa kaikissa asioissa, sen sijaan että valinnanvapaus toteutuu vain niille, jotka pystyvät terveysshoppailemaan ja etsimään tietoa siitä, mistä palveluja saa. Että poliittiseen toimintaan osallistuminen ei olisi kiinni siitä, onko rahaa bussilippuun.

Ihmiset on luonnostaan uteliaita tyyppejä, jotka hakeutuu rajaseuduille, tekee makeita taideprojekteja, perustaa firmoja ja kehittävät omaa työtään ja muuttavat vaikka Marsiin vapaaehtoisesti, just because they can. Valtion pitää tukea, ei kahlita. Yhteiskunnan tehtävä ei ole "palkita menestyjiä", vaan rakentaa maailmaa, jossa menestys ei ole sitä, että omistaa eniten, vaan sitä, että jokainen voi tehdä asioita vapaasti oman itsensä ja muiden iloksi.