Välittämisvaje

22.03.2015

Vaikka mikään puolue ei tietääkseni edes ole esittänyt keskituloisten verotuksen kiristämistä, kuulee vaalikentillä jatkuvasti kansalaisten voivottelevan, kuinka on toki ikävää, että (esimerkiksi) etuuksien indeksikorotukset pitää ehkä jättää tekemättä, mutta nyt on niin tiukkaa tämä elämä jo, että ylemmän keskiluokan verotusta meillä ei kertakaikkiaan ole varaa kiristää. Vasemmistoliittokaan ei niitä veronkorotuksia esitä, mutta haluaisin silti kysyä, että miten niin ei ole? Ketkä ovat se "me", joilla siihen ei ole varaa?

Se eivät ole ainakaan ne pienituloiset etuuksiensaajat. Heillä varmasti olisi varaa kiristää yli keskituloisten verotusta vaikka kuinka paljon. Se eivät ole kauppiaat, kampaajat ja muut pienyritykset - kuten olen aikaisemmin todennut, tulonsiirrot eivät sisäistä arkitaloutta heilauta mihinkään suuntaan, sillä pienituloisten tileillä rahat eivät makaile. Tuulitakin myyjälle lienee talouden kannalta jotakuinkin sama tuleeko se takin hinta kassaan minulta vai mummolta. Se ei myöskään ole Suomen vientiteollisuus: tavallinen ylempi keskiluokka enemmin kantaa tulonsa ulkomaille matkailun ja webbikauppojen kautta kuin myy sillä jotain ulkomaille, jotta Suomeen tulisi lisää rahaa.

Epämukavaksi johtopäätökseksi jää, että se "me", joilla siihen ei ole varaa, ovat hyvätuloiset itse. Heillä on siis pokkaa hyvätuloisessa elämässään sanoa, että juu, meillä ei ole nyt varaa maksaa muutamaa kymppiä enempää kuussa, kun on tuo asuntolaina, auto, ja ulkomaanmatka tuli tehtyä, ja lasten on välttämätöntä päästä soittotunnille ja kerran kuussa HopLoppiin. Meitä ei haittaa, jos sen seurauksena ei myöskään ole varaa hankkia mummoille ja papoille leipää ja voita tai nostaa Suomea pois Euroopan neuvoston seurantalistalta liian matalan sosiaaliturvan vuoksi.

Ollaan nyt rehellisiä. Ei tässä ole kyse siitä, onko varaa nostaa niitä veroja vai ei. Kyse on siitä, millaisia arvovalintoja tehdään. Oma elintaso on tärkeämpi kuin köyhistä huolehtiminen. Tai ehkä se, että itse saa itse reiluksi määrittelemänsä palkkion tekemästään kovasta työstä ja opiskelusta on tärkeämpää kuin se, että toiset saavat välttämättömän toimeentulon. Joka tapauksessa tehdään mieluummin kipeä päätös ottaa köyhemmiltä pois kuin kipeä päätös laskea omaa elintasoa.

Sama välittämisvaje näkyy lällyksi yhteisöllisyyspuheeksi naamioidussa vaatimuksessa, että ihmisten pitäisi enemmän huolehtia omista läheisistään. Ei siinä pohjimmiltaan ole kyse siitä, että itse ollaan menossa huolehtimaan jostakusta enemmän, tsemppaamassa nyt ihan tosissaan yhteisen hyvän eteen, etsimässä naapuria joka tarvitsee apua. Siinä on kyse siitä, että huolehtikoot muut omista vammaisistaan, vanhuksistaan, lapsistaan, köyhistään, minä en halua siihen osallistua eikä minua kiinnosta muiden kuin oman porukkani hyvinvointi.

Kuten sanoin vaalipaneelissa Leppävaarassa: minä kuulun hyvätuloiseen keskiluokkaan. En minäkään rahassa kylve, mutta se johtuu valinnoista, joita olen ihan itse tehnyt. Ja jos perusturvan indeksikorotukset siitä on kiinni, niin maksan mielelläni satasen kuussa lisää veroja.