Naisten suojelusta

12.01.2016

Minäkin olen huolissani naisten ahdistelusta. Olen huolissani muun muassa siitä, että vaikka Suomessa pitäisi tasa-arvon koko ajan edetä, raiskausten ja ahdistelujen määrä ei pienene. Olen huolissani siitä, että raiskauskulttuuri - "ite se sitä kerjäs" - on Suomessa edelleen valloillaan. Olen huolissani siitä, että konservatiivisemmista kulttuureista tulijat tuovat siihen kulttuuriin oman ikävän lisänsä. Mietin, miten me ikinä pystymme selittämään heille, että Suomessa ei raiskausta voi sanomisillaan tai tekemisillään kerjätä, ja että ei tarvitse ymmärtää antaa vaikka olisi antanut ymmärtää, kun samaan aikaan suomalaisuuden puolustajiksi itseään kutsuvat henkilöt käyttävät raiskatuksi toivottamista standardiloukkauksena julkisessa keskustelussa.

Olen huolissani suomalaisten miesten ääneenlausutuista, huonosti turvallisen purkautumiskanavan löytävistä raiskausfantasioista. Se sävy, millä keskustelussa tunnutaan välillä oikein hekumoivan ajatuksella, että matut tulee ja joukkoraiskaa kaikki naiset uh-uh, tai toivotellaan yksittäisille naisille, että tulispa joukko ja pistäisi sua oikeen kunnolla - se ei ole poliittisen keskustelun sävyä, vaan semmosen vähän raskaammanpuoleisen pornolehden. Minulla ei ole mitään aikuisten ihmisten väkivaltaseksifantasioita vastaan - niin kauan kuin ne pysyvät fantasioina ja asiasta erikseen sopineiden ihmisten välisessä keskustelussa. Kun niitä työnnetään niistä kiinnostumattomien naamalle poliittisen terrorin tarkoituksessa, niistä tulee ihan helvetin pelottavia.

Olen huolissani naisten tasa-arvosta. Kun Suomeen tulee ulkomailta vähemmän vapaita oloja ja uskonnollista sortoa pakoon lähteneitä naisia, olen huolissani siitä, saavatko he varmasti tarpeeksi informaatiota Suomen oloista. Tietävätkö he varmasti, etteivät tarvitse kenenkään miehen lupaa mennäksen töihin, muuttaakseen omilleen, käyttääkseen ehkäisyä, ottaakseen huivin pois? Onko heille varmasti kerrottu, tarpeeksi monta kertaa ja vakuuttavasti, että Suomessa ketään ei saa lyödä, edes kotona? Tulevatko he varmasti vakavasti otetuiksi, jos hakevat itselleen apua, kun joku lyö tai raiskaa - eiväthän Suomessa syntyneetkään aina tule, ja heitä vastaan vielä puhuu asenne, että "kun niiden kulttuuri vaan on tommonen niin itepä läksivät"?

Olen myös huolissani rehtoreista, poliisipäälliköistä ja nuoriso-ohjaajista, jotka ratkaisuna ahdisteluun kehottavat tyttöjä ja naisia pysymään pimeän aikaan kotona, olemaan puhumatta vieraannäköisille miehille ja pukeutumaan siveästi. Erityisesti olen huolissani siitä, että nämä ihmiset eivät tunnu lainkaan tulevan ajatelleeksi kuinka iso pyyntö se on, vaan pitävät kotona pysyttelemistä ja ulkopuolelta saneltujen normien mukaista pukeutumista naiselta semmosena pienenä uhrauksena turvallisuuden eteen. Tulisiko kenellekään mieleen ehdottaa, että kaikki teinipojat pidettäisiin varmuuden vuoksi kotona pimeän tulon jälkeen, ettei teinien välisiä raiskauksia tapahtuisi? (Toivottavasti ei.) Huolestuttaa, kun tuntuu, että asenteissa ollaan palattu parissa kuukaudessa 40 vuotta taaksepäin: naisten suojelemisen nimissä voidaan heidän elämäänsä pyrkiä miesten toimesta rajoittamaan, voidaan alkaa puhua "meidän naisista ja tyttäristä" ikään kuin omaisuutena, jota "meidän miesten" pitää suojella "niitä" vastaan. En minä halua suojelua, jos sen hintana on, että minusta tehdään omaisuutta.

Vielä olen huolissani äärikonservatiivisten asenteiden noususta, oikeuden ottamisesta omiin käsiin, väkivaltarikollisista katupartiossa, turvapaikanhakuprosessien venymisen aiheuttamasta turhautumisesta, Suomeen väärien huhujen perässä ajautuneiden ihmisten ajatuksista ja asenteista, ISISin värvääjistä, riittämättömästä Suomen kielen ja kulttuurin opetuksesta vastaanottokeskuksissa ja maahanmuuttajille yleensä, uskontojen välisten asenteiden kovenemisesta, siitä että turvapaikanhakijoiden syyksi pistetään se että ihan Euroopan omalla päätöksellä rajojen yli on vaikein päästä niiden jotka eniten tarvitsisivat suojelua, sekä rasististen konfliktien tahallisesta provosoimisesta.

Kyllä, Suomessa on käynnissä kulttuurisota.

Mutta se taistelu ei ole islamin ja länsimaiden välillä, ei Lähi-Idän ja Euroopan, ei maahanmuuttajan ja kantasuomalaisen. Se on feministien ja naisten ahdistelijoiden välillä, sukupuolten tasa-arvon ja konservatiivisten asenteiden välillä, sananvapauden kannattajien ja sen käyttämistä vihapuheella rajoittamaan pyrkivien välillä, uskonrauhan ja uskontojen välisen vihanlietsonnan välillä, natsien katupartioiden ja vapauden puolustajien välillä, rasismin ja ihmisten ihmisinä ottamisen välillä, yleisen normikontrollin ja yksilönvapauden välillä. Turvapaikanhakijoissa, Suomessa syntyneissä ja kaikissa siltä väliltä on jokaista sorttia. Kenen joukoissa seisot?

Erikseen vetoan vielä Kokoomuksen ja Keskustan äänestäjiin ja kannattajiin. Teidän edustajanne ovat hallituksessa Perussuomalaisten kanssa, joiden toiminta jotakuinkin selvästi edistää muun muassa mainittuja natsien katupartioita, naisiin kohdistuvaa vihapuhetta, rasismia, ja tasa-arvoajattelun taantumista. Perussuomalaisilta lienee turha odottaa muuttumista, joten pallo on teillä, jotka teette heidän kanssaan yhteistyötä. Kauanko aiotte jatkaa näin? Erityisesti kaikki te, jotka äänestitte Kokoomusta siksi, että Suomessa ei ole oikeistoliberaalia puoluetta - saitteko mitä tilasitte? Oliko se tämän arvoista?