Siis niin viime vuosisadalta

31.07.2015

Internetissä keskustellaan nyt laajasti siitä, onko kansanedustaja Olli Immonen (ps) natsi vaiko ei, ja miten natsi määritellään, ja onko ihmisen sanominen natsiksi sananvapauden rajoittamista ja riippuuko se siitä onko se ihminen jollain määritelmällä oikeasti natsi vai ei.

Nyt tulee newsflash: sillä, mitä Olli Immonen syvällä sydämessään niinku oikeesti ajattelee natseista ja natsismista ei ole tässä jutun vaiheessa juurikaan väliä. Immonen saattaa hyvinkin olla hyväntahtoinen hölmö, joka vain kirjoittaa itseään innoittavaa lyyristä retoriikkaa kännissä keskiyöllä, ilman että oikeasti tarkoittaa muuta kuin että pitäisi parlamentaarisesti äänestää uudestaan tietyistä kansalaisuuden saannin ehdoista ja taiteen perusopetuksen määrärahoista. Vähän niin kuin ihminen voi liikuttuneessa mielentilassa siteerata intternjettiin hevibiisiä, jossa virtaa veri ja yhteiskuntajärjestys romahtaa, ilman että oikeastaan suunnittelee sen pahempaa kuin että sanoo pomolleen suorat sanat ja ottaa lopputilin.

Immosen kohdalla tässä vain on sellainen ongelma, että Immonen ei ole kuka tahansa randomkansalainen, jonka kännisiä keskiyön postailuja lukee kolme ihmistä: kaksi samoissa bileissä ollutta kaveria ja vanhuusiän unettomuudesta kärsivä isoäiti. Immonen on kansanedustaja, jonka julkiset Facebook-postaukset ovat osa Suomen poliittista keskustelua. Siinä kontekstissa puheet vihollisen tuhoamisesta ja yhden kansan voitosta ovat jotain ihan muuta kuin rock-lyriikkaa.

Seuranneesta keskustelusta on selvää, että kansalaiset ovat laajalti - jopa pääsääntöisesti - tulkinneet Immosen sanomisen kehottamisena kansanryhmien vainoamiseen. Näin ovat tehneet sankoin joukoin ajatuksen vastustajat, mutta tämän keskustelun kannalta relevantisti niin ovat tehneet Immosen omalla Facebook-seinällä ja muualla internetissä myös sen ajatuksen kannattajat. Ja siinä kohtaa ei ole enää relevanttia, tarkoittiko Immonen kannustaa uusnatseja perustuslain vastaiseen toimintaan vai ei.

Käytännössä Immonen tuli nimittäin sanomisillaan legitimoineeksi sen, että Suomessa nyt keskustellaan tematiikalla "oisko jees jos ois fasismia vaiko ei". Natsistisesta lyriikasta ja sen vastustamisesta on tullut salonkikelpoista. Mitä kauemmin kestää, että Perussuomalaiset puolueena sanoutuvat tästä sakista irti, sitä legitiimimmäksi keskustelu tulee. Mitä enemmän Immosen sanomisia selitellään, sitä normalisoiduimmaksi tulevat puheenvuorot tyyliin "ei me tietenkään mitään kaasu-uuneja tarkoitettu, ainoastaan että niinku vaik somput ei sais samoi tukii kuin oikeet kansalaiset".

Euroopassa on useampaankin otteeseen kokeiltu, mitä tapahtuu, kun annetaan tällaisen puheen tulla salonkikelpoiseksi samaan aikaan kun taloustilanne kurjistuu.

And that way madness lies.